Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

PINGVIINIT VS. MAKIT

Neuvottelu oli käynnissä Kipparin aloitteesta. Julien oli mennyt liian pitkälle ja vienyt Mauricen ja Mortin kanssa pingviinien television. Mutta Kowalskin pyynnöstä Kippari suostui neuvottelemaan Julienin kanssa. Pitäjinä toimivat simpanssikaksikko Maison ja Phil.

- Voitte aloittaa, Maison sanoi.

- Vaadimme takaisin sen mikä meille kuuluu! Kippari huusi.

- Jos niitä tavaroita tarkoitat, niin ei käy, Julien totesi ykskantaan.

- Te varastitte ne meiltä! Alokas protestoi.

- Ne ovat nyt kunkun omaisuutta, Julien vastasi.

- Otamme ne takaisin hyvällä tai pahalla! Kippari karjui.

- Ai pahalla? Eikö meidän pitänyt... neuvotella? Julien sanoi hivenen hermostuneena.

- Ainoa ehtomme on: Televisio tänne!

- Ei käy!

- Televisio päätyy luoksemme, vaikka pitäisi taistella! Kippari huusi.

- Ei pelota!

- Suostutko sotaan?

- Kyllä!

- No, suostutko seuraaviin ehtoihin? "1. Kaikki keinot ovat sallittuja" ja "2. Taistelu loppuu vain, jos toinen osapuoli luovuttaa", Kowalski sanoi.

- Suostun, Julien totesi hetkeäkään miettimättä.

- Sitten nimi alle, Kippari sanoi ja ojensi paperin, jossa luki seuraavat ehdot ja vähän muutakin.

Julien allekirjoitti, Maison julisti neuvottelun loppuneeksi ja sota alkoi. Jo samana päivänä molemmat osapuolet miettivät sotastradegiaa omissa aitauksissa.

- Maurice, mikä on... öh, tilanteemme näin alussa? Julien kysyi makiaitauksessa.

- Näin ensinäkymältä varsin huono. Pingviineillä on paremmat välineet, sotilaat ja koulutus.

- Ja sitten... öh... sotastradegia, Julie sanoi.

- Jos toimimme todella yllättävästi, meillä on jopa mahdollisuus onnistua.

Pingviineillä oli omat suunnitelmansa.

- Kowalski, haluan tilanneraportin, Kippari käski.

Kowalski nyökkäsi ja alkoi kirjoittamaan jotain vihkoonsa samalla kun kertoi.

- Järkevintä olisi välttää räiskimistä ja kerätä tietoa vihollisesta muutaman päivän ajan. Laskelmieni mukaan taistelu kääntyy siten meidän eduksemme, ja saamme television takaisin, Kowalski sanoi.

Toisaalla makeilla oli ihan erilaiset suunnitelmat.

- Meidän täytyy lähteä heti sotimaan, etteivät pingviinit saa aikaa tehdä niitä... juttuja. Maurice, valmista aseet. Mort, katso mitä pingviinit puuhaa, samalla kun minä eli kunkku katsoo televisiota.

Illalla makit olivat lähteneet liikkeelle. Heillä oli aseina kookospähkinöitä, ja Julien oli varma iskun onnistumisesta.

- Jokin liikkuu puussa, Kowalski ilmoitti tukikohdassa.

- Makit. Valmistaudutaan taisteluun, Kippari sanoi.

Julien ja muut laskeutuivat pingviinien aitaukseen.

- Hienoo. Pingviinit eivät varmasti ole vielä nähneet... enempää Julien ei ehtinyt sanoa, sillä joku ampui Mortia sammutusvaahtoohjuksella, ja kaikki makit peittyivät vaahtoon.

Pingviinit seisoivat muurilla, ja Rico piteli sinkoa.

- Sammutusvaahtoohjus toimi kuten pitikin, Kowalski ilmoitti.

- Hyvä. Ottakaa nyt väriruiskepyssyt, Kippari käski.

Pingviinit alkoivat ampua punaista, pimeässä hohtavaa nestettä kohti pakoon juoksevia makeja. Aitauksessaan makit olivat jo täysin värin peittämiä ja helposti nähtävissä.

- Maurice, öh, sellainen suunnitelma, Julien sanoi samalla kun yritti hangata väriä pois, mutta ilmeisesti turhaan.

- Tuo ei ollut tarpeeksi yllättävää. Täytyy keksiä jotain, Maurice sanoi.

Pingviinien aitauksessa Kippari, Kowalski, Rico ja Alokas pohtivat jo uutta iskua.

- Entäs jos käyttäisimme valoammuksia, ja vohkisimme telkkarin? Alokas ehdotti.

- Se saa makit entistä kuumaverisimmiksi. Lisää ideoita? Kippari kysyi.

- Käytetään protonitorpedoja, Kowalski ehdotti

- Hyväksyn idean. Rico, hae ne varastosta.

Seuraavana yönä pingviinit makasivat läheisellä niityllä valmiina olevien protonitorpedojen kanssa. Kaikki oli suunnattu pieneen punaiseen väripalloon keskellä makiaitausta.

- Herra Kowalski, aloittakaa lähtölaskenta, Kippari sanoi.

- Mielelläni. Kolme... kaksi... yksi... tulta! Kowalski sanoi.

Hän painoi pientä punaista napiia, ja raketit lähtivät lentoon pyrstöt suihkuen kohti punaista palloa. Kuului komea pamaus.

- Mitä niille kävi? Alokas kysyi.

- Saivat vain niskaansa viisi tonnia protonikaasua. Kuinka niin? Kowalski sanoi.

- Eikö se ole vaarallista...

- Näin matemaattisesti sanoen kyllä se on, mutta ei niille kuinkaan käynyt. Paitsi että lähiaikoina makit saattavt kokea huimausta, pahoinvointia, harhanäkyjä sun muuta.

Samassa pingviinien ylle putosi verkko. Sen reunoissa oli painavat rautakuulat. Verkko oli pudotettu yllä olevasta puusta, josta hyppäsivät Julien ja Maurice.

- Täh? Kowalski, raportti.

- Ilmeisesti se punainen läiskä oli Mort, ja muut makit väijyttivät meidät sillä aikaa, kun keskityimme valemaaliin.

- Julmaa... Mutta ovelaa, Kippari totesi.

- Joko luovutat, pinkku? Julien kysyi ivallisesti.

- En tosiaankaan! Kippari huudahti.

- Okei. Tule Maurice, Julien sanoi.

- Jätättekö meidät tänne? Kippari kysyi.

- Jep, Julien sanoi ja lähti Mauricen kanssa.

- Kowalski, idea, Kippari kysyi.

- Täytyy irroittaa verkko painoista.

- Rico, veitsi, Kippari sanoi.

Valitettavasti Ricolla ei ollut kuin voiveitsi, joten avaamisessa kesti kauan seuraavaan aamuun asti. Seuraavana aamuna pingviinit hoipertelivat väsyneinä aitaukseensa.

Mutta aitaukseen oli murtauduttu. Kippari terstäytyi heti ja hyppäsi alas.

Kaikki kojeet oli paiskottu rikkinäiksi seiniin ja maahan. Ovet oli rikottu, ja ikkunasta vuosi vettä sisään. Vain länsitunnelin ansat olivat säästyneet.

Kowalski syöksyi itkien kojeidensa jäännöksien äärelle, Kippari murahti vihasta, Alokas etsi parkuen kadonnutta pnopehmoleluaan, ja Rico etsi tyttöystävänukkeaan parkuen vielä enemmän. Kippari otti vasaran ja alkoi korjaamaan ikkunaa.

Julien makiaitauksessa oli tehnyt hiekkasäkeistä barrikadin. Julienin oman minibaarin päälle oli laitettu katos ja sitä valaisi räikeä hehkulamppu. Alokkaan ponipehmolelu oli rähjäinen ja rapistunut ja nukketyttöystävä kiinnitetty jaloista kattoon teipillä.

- Oliko tuo sitten ihan välttämätöntä? Nehän ovat vain leluja, Maurice kysyi näyttäen ponia ja nukkea.

- Ei Maurice, eivät ne ole leluja. Ne ovat nyt panttivankeja. Lähetä viesti, Julien sanoi Mauricelle, joka taitteli paperiläpyskän paperilentokoneeksi ja heitti sen pingviinien aitaukseen.

Pingviinit ottivat paperin ja Kippari luki sen ääneen.

- "Tuokaa söpis tänne yksin, tai pattivangit kärsivät". Pattivangit? Kippari naurahti.

- Tarkoittavat ponia ja nukkea. Söpiksellä taas minua. Minä menen, Alokas sanoi järkkymättömästi.

- Etkä muuten mene. Me emme uhraa miestä lelujen takia, Kippari sanoi.

- Rico on poissa tolaltaan ja ties mitä tapahtuu jos nukelle käy jotain. Ja poni taas... Alokas nyyhkäisi.

- Hyvä on. Mene sitten, Kippari sanoi lannistuneena.

Kymmenen minuuttia myöhemmin Alokas oli sidottu teipillä ja hän oli makien tukikohdassa.

- Tarvitsemme tietoja uuteen iskuun. Ja sinä annat niitä, Julien sanoi Alokkaalle.

- Enkä muuten anna! Ja Maurice, sinä olet järjen mies. Miksi sotkeennuit tähän? Alokas kysyi Mauricelta, joka piti Alokkaan ponipehmolelua kädessään.

- Telkku ja kunkku, Maurice totesi ykskantaan.

- Riittää jo! Mikä on Kipparin heikko kohta? Miten saamme teidät luovuttamaan? Julien kysyi raivokkaasti.

- Minä en puhu, Alokas totesi.

- Vai niin. Maurice, sytytä poni tuleen, Julien sanoi.

- Ei!

- Anteeksi?

- Älä tee sitä!

- Miksen tekisi?

- Koska... kerron kaiken.

- Kerro!

- Menkää länsitunneliin. Siellä on punainen vipu. Kääntäkää se sanan käynnistä puolelle. Se aiheuttaa itsetuhon.

- Mennään! Maurice, jätä se lelu! Julien huusi.

Maurice jätti Alokkaan ponin aivan nuotion reunalle. Se saattaisi syttyä tuleen koska tahansa.

Alokas pyöri sidottuna ponin luokse. Ainoa toivo oli siirtää se nokan avulla turvaan.

Mutta Alokas tekee virheen. Hän tökkäisee sen vahingossa armottomien lieskojen ulottuville.

Poni alkaa palaa. Alokas parkaisee, muttaa keksii pakokeinon. Hän ottaa maahan pudonneen avaimen ja reii teipit rikki sillä. Hän syöksähtää lelulle ja sammuttaa palavan ponin. Se oli kovasti kerventynyt, mutta suurilta osin kunnossa.

Julien ja muut makit hiippailivat länsitunneliin ja näkivät heti ison puanisen vivun seinässä. Maurice käänsi sen.

Lattiasta nousee nopeasti esiin koura, joka kaappaa Mortin. Julien ja Maurice lähtevät juoksemaan pakoon. Mauricen päälle putoaa verkko ja hän sotkeentuu heti siihen. Julien pysähtyy taas toisen metallisen kouran nappaamana.

Pingviinien kaiuttimesta kuuluu hälytys ja lattiaa luuttuava Kippari huudahtaa:

- Tunkeilijoita länsitunnelissa. Kowalski ja Rico, matkaan!

He näkivät kouran, joka piti Mortia, verkossa sätkivän Mauricen ja Julienin joka yritti saada toisen kouran irti jalastaan.

- Mitenkäs te tänne jouduitte? Kippari sanoi ivallisesti.

- Alokas huijasi, Julien mutisi.

Samassa Alokas saapui paikalle kräventynyt poni, Ricon nukke ja televisio kottikärryssä.

- Hienoa Alokas! Vihdoinkin televisio palaa oikealle omistajalleen! Kippari onnitteli.

- Ei, älkää viekö töllötintä! Julien huusi tuskissaan.

- Kyllä viemme. Ja allekirjoitatko rauhansopimuksen? Jos sen rikkoo, koko eläintarha tulee teitä vastaan.

- No ei takuulla allekirjoiteta! Julien huusi.

- Miten vain. Tulkaa pojat, mennään, Kippari sanoi.

Ja niin pingviinit jättivät makit virumaan yksin pimeään tunneliin, samalla kun he juhlivat. Kowalski korjasi Alokkaan lelun ja omia tavaroitaan, ja kaikki söivät kakkua ja katelivat televisiota.

Seuraavana päivänä Julien allekirjoitti nälissään, väsyneenä ja jalka puuduksissa rauhansopimuksen, jonka mukaan he eivät enää koskaan saisi varastaa mitään ja heidän pitäisi auttaa vahinkojen korjauksessa ja pingviinit päästivät heidät loukuista. Maurice tosin oli onnistunut sätkimään itsensä pois jo edellisenä yönä, mutta hän ei ollut saanut Julienia ja Mortia irti ja kaikki ulos ja sisäänkäynnit olivat lukossa, joten hänkin joutui virumaan tyrmäss, kunnes pingviinit vapauttivat ansat tukikohdastaan käsin.

Taistelu oli ohitse.

LOPPU

 

 

©2017 Penguinfan - suntuubi.com