Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

KOBRAN PALUU

Montanan vuoristoisella tiellä kulki asuntovaunu. Kaikilla ikkunoilla oli varhot, paisti ajajan ikkunoilla, jotka olivat tummennetut.

Auton sisällä ei ollut yhtäkään huonekalua lukuunottamatta yhtä isoa kaappia nurkassa. Kaapin lisäksi siellä oli iso rautahäkki Sen ympärillä seisoskelivat pingviinivartijoita, jotka kaikki pitivät vankia silmällä. Häkin sisällä oli pingviini, jonka toisella silmällä oli silmälappu, jonka alta luikerteli iso arpi. Hän oli Musta Kobra.

Yhtäkkiä läheisen mäen takaa tuli helikopteri. Helikopterinkin ikkunat oli mustennettu, ja sisällä oli pingviini, jolla musta huppari, jonka selässä oli kultainen tähti.

Auton ohjaaja alkoi painaa kaasua. Helikopterin ovi avautui, ja yksi pingviini ampui harppuuna-aseella, auton katolle metallikouran, joka oli kiinnitetty vaijeriin, joka oli helikopterissa.

Ryhmä pingviinejä laskeutuivat auton katolle. Auton sisällä yksi vartija tähtäsi Kobraa, joka oli alkanut hymyilmeään. Toiset taas katselivat ympärilleen.

Auton ulkopuolella yksi pingviini alkoi hitsata reikää kattoon. Juuri siinä katon osassa kukaan ei nähnyt, sillä edessä oli auton ainoa kaappi. Mustatähden pingviinit laskeutuivat reikää pitkin alas, ja valmistautuivat. Kaikki ottivat kaasunaamarit, ja yksi laukaisi nukutuskaasupommin. Kaasu levisi kaikkialle, ja ennen kuin kaikki nukahtivat pingviinit antoivat Kobrallekin kaasunaamarin savuverhon turvin. Kun vartijat nukahtivat Mustatähden pingviini otti taas hitsarin esiin, ja hitsasi reiän kaltereihin.

Mutta auton ajaja kuuli tämän ja otti pistoolinsa. Hän laittoi autopilotin päälle ja kulki hiljaa ovelle, joka oli raollaan. Hän tähtäsi Kobraa. Hän tähtäsi, ja...

... nukahti. Nukutusaine vaikutti vielä, ja auton ajaja oli myös nukahtanut. Mustatähden pingviinit kiipesivät katolle, ja sitten vaijerin kautta helikopteriin. He irroittivat vaijerin, ja lähtivät.

 

Me commandot- erikoisnumero

Pahamaineinen Musta Kobra pakeni taas! Auto saapui eilen Seattleen autopilotin ohjaamana. Vartijat ja kuski olivat nukahtaneet, ja Kobra paennut.

”Mittamme on täysi. Olemme lähettäneet melkein koko Y.T.T.n perään. Hän meni liian pitkälle”, Seattlen vankilajohtaja sanoo.

Mutta voiko häneen luottaa vai ei? Pallo on teillä, hyvät lukijat!

Kippari huokaisi, ja laittoi lehden pois.

- Taasko? Miten? Alokas kysyi.

- Sitähän koko Seattle ihmettelee! Kippari hermostui.

- Ei Kobra heti tänne tule. Viranomaiset varmasti tulevat varmistamaan paikan, Kowalski arvioi.

- En pysty tekemään mitään, jos puolet Y.T.T.stä tulee tänne kyttäämään meitä. Häivytään täältä ja annetaan Y.T.T.eelle vapaat kädet, Kippari sanoi.

Samassa puhelin soi. Alokas meni vastaamaan, ja sanoi puhelun loputtua:

- Olit oikeassa, Kippari. He lähettävät 50 Y.T.T.n jäsentä tänne pikimmiten. Kestää päivä, Alokas sanoi.

- Hienoa! Me lähdemme! Rico, pakkaa laukut. Kowalski, katsopas meille lento Costa Ricaan. Alokas, ilmoitas Y.T.T.lle lomastamme. Minä menen kertomaan muille asukeille, Kippari sanoi helpottuneen näköisenä.

Sen sijaan muut eivät ilahtuneet ajatuksesta. Varsinkaan Maurice ja Marlene.

- Jokin kaheli aikoo tulla tänne, ja te lähdette lomalle? Maurice sanoi ihmeissään.

- Sanoinhan jo, että tänne tulee apujoukkoja, Kippari sanoi.

- 24 tuntia! Se... Kobra saattaa olla täällä jo! Marlenekin protestoi.

- Viime kerralla ei tapahtunut mitään, Kippari vakuutteli.

- Niin, mutta olisi pian tapahtunut! Jääkää nyt! Maurice pyysi.

- Ei käy. Se on viimeinen sanani, Kippari sanoi ja lähti.

Pingviinit lähtivät eläintarhasta jo samana päivänä. Kippari huokaisi helpotuksesta, mutta samalla muut eläimet olivat kauhuissaan.

Kauempana pingviinien astumista laivaan katseli muaan henkilö. Henkilö hymyili. Hymyili ilkeästi. Hän oli Musta Kobra.

Samana yönä Y.T.T.n joukot saapuivat eläintarhan ulkopuolelle. Marlene, Maurice ja muut eivät vain olleet varmoja olivatko he hyviksiä vai pahiksia.

- Se on se käärmepingviini! Julien huudahti.

- Ei se ole varmaa, huomautti Maurice.

- Lähetetään Mort katsomaan, Julien ehdotti.

Ja ennen kuin kukaan muu ehti sanoa mitään, Julien heitti Mortin tarhan reunalta suoraan joukkojen eteen. Kaikki suuntasivat aseensa Mortiin heti kun hän hipaisi maata.

Samassa esiin astui tärkeän oloinen pingviini, ilmeisesti johtaja. Hän ei sanonut mitään, katseli vain Mortia.

- Tulkki paikalle! hän huudahti.

Samassa esiin astui normaalin oloinen sotilas, mutta hän kantoi valtavaa kirjaa, jonka kannessa luki "Kaikki kielet kiireestä kantapäähän".

- Hyvä on, aloitetaanpas. Who are you, little friend? hän kysyi ystävällisesti englanniksi.

Mort ei vastannut, koska hän ei osannut englantia.

- Sitten saksaa. Wie heißt du? hän kysyi tällä kertaa saksaksi.

Mort ei vastannut.

- Kokeillaan ruotsia. Vem du är? tulkki kysyi.

Mort ei vastannut.

- Sillä saattaa olla oma primitiivinen kielensä. Seuraavaksi voisin kokeilla kaikkia Euroopan maita, joskos se puhuisi jotain niistä. Jos ei puhu, niin pitää keksiä mistä se on ja kokeilla paikallisia kieliä, tulkki ilmoitti.

- Mitä te höpisette? Mort kysyi.

Tulkki näytti äärimmäisen nololta ja lähti opuksensa kanssa. Johtaja sen sijaan loihti kasvoillensa joten kuten ystävällisen ilmeen ja sanoi.

- Hei. Mistäs sinä tulet? johtaja kysyi.

- Tuolta, Mort sanoi ja osoitti eläintarhaa takanaan.

- Missäs pingviinit ovat? johtaja jatkoi.

- Poissa, Mort sanoi.

- Se oli tunnustus. Eläin on terminoinut pingviinit! Pidättäkää. Ryhmä Pacific, koodi 293! Toistan: Koodi 293!

Marlene ja muut näkivät kun tukikohdassa oli täysi hälinä päällä. Mort vietiin pois näkyvistä ja kymmenen pingviini tuli muurille. Jokaisella oli harppuuna kädessään. He ampuivat tottuneesti harppuunat muurille ja alkoivat nousta. Kaikki piiloutuivat kun pingviinit saapuivat muurille. He heittivät harppuunapistoolit alhaalla odottaville joukoille. Pingviinit ottivat aseet käteen ja lähtivät metsästämään eläimiä. Berd (elefantti) oli niin iso, ettei se kerta kaikkiaan pystynyt piiloutumaan kunnolla. Y.T.T. saarsi elefantin ja yksi sotilaista huudahti.

- Hyvä, pojat! Tähtäys. Aseet valmiiksi... Ampukaa! ja pingviinit ampuivat yli kymmenen nukutusnuolta Berdiin.

Julien alkoi kirkumaan silmittömästi ja hän ja Marlene olivat samassa piilossa. Marlene yritti hyssytellä mutta turhaan: Y.T.T. kuuli ja löysivät heidät.

- Esiin! sama sotilas huusi.

Marlene ja Julien astuivat esiin. Mutta jos he luulivat, etteivät pingviinit ampuisi jos he antautuisivat suosiolla, he erehtyivät pahan kerran.

- Tähtäys! sotilas huusi.

Marlene ja Julien menivät paniikkiin.

- Ladatkaa! sotilas jatkoi.

Julien yritti paeta ja Marlene sulki silmät.

- Tulta! sotilas huusi.

Julien pyörtyi ja Marlene samoten. He heräsivät sidottuina. Johtajapingviini katsoi heitä mairea hymy kasvoillaan.

- Typerä Mustatähti! Marlene mutisi yrittäessään päästä pois.

- Noin minäkin ajattelen, johtaja sanoi.

- Oletteko te hyviksiä? Mehän olemme teidän puolellanne! Marlene sanoi.

- Tuskin. Pikku... Morthan se oli? No, hän tunnusti.

- Tunnusti mitä.

- Että pingviinit ovat poissa.

- He ovatkin!

- Hah, tuossa tuli tunnustus.

- He ovat lomalla!

- Ikuisella lomalla näköjään. Te olette pulassa. Vankilajohtaja odottaakin uusia vank... enempää hän ei ehtinyt sanoa, sillä hälytys pärähti soimaan.

Mustatähden 60 sotilasta olivat asettuneet ryhmiin. Etunenässä hymyili Musta Kobra.

- Olen tainnut yliarvioida teidät, hän sanoi nähdessään köytetyn Marlenen ja Julienin.

- Seis! Antaudu, tai kätyreidesi käy kalpaten! johtaja sanoi osoittaen Marlenea ja Julienia.

- Kätyreiden? Tee vain heistä selvää, me katsomme tästä. Miehet, onko popkornia? Kobra nauroi.

- Me olemme teidän puolellanne! Marlene huusi.

- Ei ehdi nyt! Miehet, koodi 302! hä karjui radiopuhelimeensa.

- Hyökkäykseen! Kobra karjui joukoilleen.

Pigviinit alkoivat ottaa selvää toisistaan. Kobra hoiti yhden miehen kahdella läpsäisyllä. Tilanne näytti jo toivottomalta, kunnes Berd saapui paikalle. Hän sai Mustatähden joukot pakenemaan, ja Kobra otti samassa Mortin.

- Pois, Dumbo, tai tyypin käy huonosti! hän huusi Berdille.

Mutta hän kompastui Julieniin vahingossa, ja Mort lipesi hänen otteestaan. Samassa kolme Y.T.T.n sotilasta hyppäsi hänen niskaansa. Mustatähden joukot yrittivät auttaa, mutta Berd ajoi kaikki pakosalle.

Berdin toiminnan ansiosta johtaja vakuuttui heidän hyvyydestään ja päästi heidät köysistä. Berd ja Julien saivat kunniamerkit ja Y.T.T. lähti Kobra muuassaan.

Parin päivän päästä pingviinit saapuivat takaisin.

- Miten sujui? he kysyivät.

- Vauhdikasta oli, mutta onneksi se on ohi, Marlene huokasi. - Entäs loma? hän kysyi.

- Parempiakin on nähty. Naapuri nalkutti, ruoka maksoi liikaa eikä meille jäänyt käteen muuta kuin tyhjä lompakko, paljon turhia matkamuistoja, ja kasa noloja lomakuvia.

LOPPU

 

©2017 Penguinfan - suntuubi.com