Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Musta kobra

Me commandot- erikoisnumero! Pako Seattlen vankilasta! Mustatähden johtajana tunnettu pingviinirikollinen nimeltä Musta Kobra pakeni toissapäivänä Seattlesta. "Kobra saadaan kiinni ja linnaan", vakuuttelee Seattlen vankilajohtaja.

Kobra nähtiin viimeiseksi (6 tuntia paon jälkeen) liikkuvan Calgaryn kaupungin suunnalla. Kaikkia kehoitetaan äärimmäiseen varovaisuuteen

Kippari rypisti lehden ja heitti sen roskikseen.

- Mikä huolettaa? Kobrahan on melkein toisella puolella Amerikkaa, Alokas sanoi.

- Musta Kobra on tuttu nimi, New Jerseyn ajoilta. Hänhän asensi pommin räjähdevarastoon. Hänhän se perusti Mustatähden. Hänhän se kidnappasi silloisen johtajan. Ja hänhän se asetti koko New Jerseyn naurunalaiseksi! Kippari huusi päin Alokkaan naamaa.

- Mutta miksi olet niin hermostunut ja pingottunut? Ei Kobra varmaankaan haudonnut kostoa kaikille silloisille sotilaille, Kowalski puuttui keskusteluun.

- Minähän se Kobran kiinni sain rysän päältä, uhkaamasta erästä alokasta. Minähän sen Kobran vankilaan passitin! Vaikka siitä on jo kauan... Kippari sanoi.

- Mutta hänhän on jo saattanut unohtaa koko jutun, Alokas sanoi.

- Ei ole, tunnen hänet. Kowalski, onko sinulla tietoa Kobrasta? Kippari kysyi.

- Phyh, tietenkin on. Tietokoneellani ovat kaikki kuuluisat rikolliset, Kowalski  sanoi.

Kippari otti Kowalskin läppärin ja laittoi hakusanaksi "Musta Kobra". Heti tuli tämä rikollinen. Kippari avasi tiedoston, jossa luki näin:

"Musta Kobra on New Jerseyn tunnetuimman rikollisjärjestön, Mustatähden johtaja. Hän on tehnyt monia iskuja soolona, kuten pommi-iskuja, kidnappauksia, varkauksia ja melkein kaikkea muuta laitonta toimintaa. Kobran johtama Mustatähti hallinnoi kaikkea rikollisuutta New Jerseyn alueella. Kobra saatiin kuitenkin rysän päältä kiinni uhkaustilanteessa. Hän sai elinkautisen Seattlen vankilaan."

- Hienoa tietoa Kowalski, mutta tiedätkö, missä Mustatähti majailee nyt? Kippari kysyi ovelasti.

- Tietenkin. Mustatähden päämaja sijaitsee Fort Hancokissa, mutta sivutukikohtia on Bayonneissa, Jersey Cityssä, New Mexicossa, Newarkissa ja Staten Islandissa, Kowalski luennoi.

- Hienoa kirjaviisautta, Kowalski, mutta unohdit yhden sivutukikohdan.

- Siinä olivat kaikki!

- Tiesittekö te, mihet, että New Yorkissakin on yksi. Secret Revengengestä ei kovin moni tiedä. Sinne Kobra pyrkii, kostamaan.

- Pöh, Kippari, tuo on mahdotonta... Kowalski sanoi.

Sitten heidän televisionsa sai Seattlesta lähetetyn, kiireellisen lähetyksen vuoksi.

- Huomio, vaarallinen vankikarkuri Musta Kobra nähtiin Hobocenissa. Kaikkia kehotetaan äärimmäiseen vcarovaisuuteen.

Kowalskin suu aukesi ammolleen, Alokas pyrötyi, Rico meni paniikkiin, ja Kippari myhäili.

- Minähän sanoin. Kobra haluaa tänne. Hänellä on  enää joki ylitettävänä. Pojat, valmistautkaa taistoon.

Kobra oli paraikaa päässyt lahden yli. Hänen toisella silmällään oli silmälappu, jonka alta kiemurteli pitkä arpi.

Hän juoksi satamassa sijaitsevalle kujalle, missä ei ollut kuin numerokoodilla varustettu luukku. Hän näpytteli koodin 13485 ja luukku aukesi.

Sisällä oli jättimäinen halli, jonka seinällä oli kultainen tähti mustalla taustalla.

- Kobra! Kuultiinkin paosta ihan äskettäin! eräs pingviini huudahti.

- Hei vain sinullekkin, Igor. Hieno paikka. Mitäs täällä on tehtävissä?

- Noh, täällä tehdään juuri nyt uutta räjähdemallia Fort Hancokin pojille. Ei täällä oikein muuta tehdäkkään, Igor sanoi.

- Siihen tulee nyt muutos. Minulla on yhä valtuudet toimia johtajana, vaikka olenkin viettänyt vankilassa jokusen aikaa. Ensimmäiseksi julistan tämän paikan Mustatähden tärkeimmäksi päämajaksi Fort Hancokin jälkeen. Käskekää rahdata tänne joukkoja Jersey Citystä. Siellä niitä on turhan panttina. Seuraavaksi rahtaatte tänne aseita, joita tarvitaan. Ja antakaa minulle välineitä, menen nyt suorittamaan tehtävää.

- Mitä tehtävää? Igor kysyi.

- Sanotaanko nyt, että se olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten, Kobra sanoi ja otti taskuveitsensä.

Kippari oli jo lukinnut pingviiniaitauksen kaikki uloskäynnit, ja Rico jaennut aseet jokaiselle pidettäksi aina kun mahdollista. Kowalski yritti edelleen vakuutella, ettei Kobra tulisi, mutta hän oli itsekin huolissaan. Alokas oli soittanut Kipparin käskystä Seattleen, ja he lupasivatkin lähettää heti vähän apua.

Kippari ei sen sijaan uskonut, että he pitäisivät kiirrettä apujoukkojen kanssa, ja valmistautui siksi kaikkeen mahdolliseen. Hän oli kerännyt Alokkaan, Ricon ja Kowalskin riviin ja luennoi heille:

- Kobra on täällä kohta, joten vahtivuorot suoritetaan poikkeustilan takia täällä aitauksen päällä, muuten emme mene ulos kuin hankkimaan kalat, ja nekin mahdollisimman harvoin. Aiutauksessamme on miinakenttä, joten käsken välttää poistumista. Operaatio Eristäytyminen alkaa... nyt!

Aitauksen ulkopuolella, eläintarhan muurilla eräs pingviini katsoi heitä infrapunakiikarillaan. Hänellä oli musta silmälappu ja arpi. Pingviini hymyili häijysti, ja sanoi itsekseen:

- Voi Kippari, olet samanlainen hölmö kuin silloin ennen... pingviini sanoi ja heitti pienen paperilennokin Kipparin aitaukseen.

Minuun eivät naurettavat temppusi tepsi. Olen vapaana, ja tiedät, mitä haluan...

Niin siinä paperissa luki. Kippari rypisti sen ja heitti roskikseen.

Seuraavana yönä Alokas partioi pelosta kankeana. Ja syystä. Vaarallinen vankikarkuri oli vapaana, ja hänellä oli jotain Kipparia vastaan.

Puskissa rasahti. Alokas kiljahti hiljaa, ja otti hälytysnapin syliinsä.

- Haistan pelkoa... haistan pelkoa täällä... kuului ääni.

Alokas kiljahti, ja painoi hälytysnappia. Samalla sekunnilla Kippari, Kowalski ja Rico hyppäsivät esiin.

- Tuolla... puskassa... jokin... Alokas takelteli.

- Voi Alokas, hermopaine on selvästi liikaa sinulle. Tuolla puskassa on vain maamiina! Kippari huusi päin Alokkaan naamaa.

Kippari, Kowalski ja Rico hyppäsivät takaisin piiloon, ja Alokas jatkoi vahtivuoroa pelosta kankeana. Jonkin puolen tunnin kuluttua puskissa rasahti taas, ja niistä kuului kylmä ääni:

- Kipparin aika on lopussa... Kuuntele minua... Kuuntele minua... ääni sanoi.

Alokas painoi taas hälytysnappia kauhuissaan, ja Kippari, Kowalski ja Rico hyppäsivät taas esiin.

- Tuolla on jotain! Alokas huusi.

- Siellä tosiaan on maamiina, Kippari sanoi.

- Ei! Jotain muuta! Varmistakaa, että maamiina on siellä! Alokas huusi.

- Hyvä on. Rico, tuo Alokkaan ponipehmolelu, Kippari sanoi.

- Mitä aiot? Alokas kysyi hivenen huolissaan, kun Rico tuli ponin kanssa ulos.

- Heitämme ponin puskaan. Jos siellä ei ole miinaa, pikkuponisi selviää. Jos on, niin tiedät kai mitä tapahtuu, Kippari sanoi.

- Et ole tosissasi! Eikö puskaa voi heittää millään muulla? Alokas sanoi hätääntyneenä.

- Ei. Rico, kolmosella. Yksi, kaksi ja kolm...

- Älkää! Kai minä sitten kuulin omiani, Alokas sanoi.

- Hyvä, kun tulit järkiisii. Rico, heitä Alokkaan ponipehmolelu takaisin sisään, Kippari käski Ricolle, joka meni takaisin sisään surullisen näköisenä. - Ja Alokas, jos vielä häiritset olemattomilla, heitämme ponisi suoraan miinaan, Kippari jatkoi, ja meni Kowalskin kanssa nukkumaan, ja niin Alokas jatkoi vahtivuoroaan.

Hän meni sisälle ohjesääntöjen mukaisesti, kun aamuauringon ensimmäiset säteet ilmestyivät. Hän oli väsymyksestä ja pelosta puhki, ja käytti saamansa kaksi vapaatuntia nukkumiseen. Sitten Kippari ravisti hänet hereille. Koko ajan piti vain olla katsomassa telkkaria sisällä, sillä ulos ei saanut mennä. Alokas ei katsellut televisiota, sillä oudot sanat pyörivät hänen mielessään: "Kipparin aika on lopussa... Kuuntele minua... Kuuntele minua..."

Tuo tuskin oli Kobra. Ja ehkä häntä pitäisi todella kuunnella. Mutta miten. Se selviäisi varmaan ensi yönä, jolloin oli taas Alokkaan vahtivuoro.

Ja niin olikin. Alokas istui paikallaan, kun puskissa rapisi.

- Odotit minua... Hyvä... ääni sanoi.

Alokas vapisi pelosta, mutta sai sanottua:

- Miten niin Kipparin aika on lopussa? Onko Kobralla osuutta asiaan? Alokas kysyi.

- Ei... ja samalla on...

- Miten niin?

- Hän pelkää sisimmässään... Hän pelkää Kobraa... Hän pelkää itsensä... kuoliaaksi... ääni sanoi.

- Mitä voin tehdä?

- Anna hänen kohdata Kobra... Lopeta turvatoimet... ja päästä Kobra sisään... Kippari voittaa hänet teidän avullanne... ja pelastuu... ääni sanoi.

- Mutta entäs jos niin ei käy?

- Niin käy... Sen lupaan... ääni sanoi.

Sitten kuului taas rasahdus, ja se oli mennyt. Seuraavana päivänä Alokas väänsi kaikki turvajärjestelmät pois, ja käyttäytyi kuin mikään ei olisi muuttunut.

Silmälappuinen, arpinen pingviini katseli tapahtumia toisaalta hymyillen.

- Typerys, Kobra sanoi.

- Kippari, joku tulee, Kowalski ilmoitti tutkaa katsoen.

- Anna kuvaa, Kippari käski.

Kowalskin tekemä pieni kamera otti videota lähestyvästä pingviinitstä. Hänellä oli arpi ja musta silmälappu. Hän piteli veistä.

- Se on se! Musta Kobra. Mutta ei hätää, turvajärjestelmät laukeavat kohta, Kippari sanoi ovela hymy kasvoillaan.

Mutta eivät ne lauenneet. Kobra käveli yhä kohti pingviinie aitausta. Hän hyppäsi aitaukseen, ja huusi:

- Kippari, täällä Punahilkka! Päästä sisään!

- Samanlainen vitsinikkari, kun ennenkin. Luuleeko hän tosissaan, että päästän hänet? Kippari kysyi.

- En, vaan tiedän, Kobra sanoi ja avasi luukun ja asteli sisään.

- Miten sinä...? Kowalski kysyi.

- Se ei ollut lukossa.

- Tietenkin! Sähkölukko avautui kun turvajärjestelmä kaatui ja...

- Nyt riittää. Minulla on vanhoja kalavelkoja maksettavana, Kobra sanoi ja vilkaisi Kipparia.

- Kuules, pikkukäärme, tilanne on hiukkasen huono kannaltasi. Meitä on neljä yhtä vastaan, Alokas sanoi.

- Väärin. Meitä on kaksikymmentä neljää vastaan, Kobra sanoi ja vihelsi.

Pihalta kuului marssia, ja kaksikymmentä pingviiniä kävelivät eläintarhaan. Jokaisella oli musta huppari, jonka selässä oli kultainen tähti. Kobra hymyili ilkeästi, kun pingviinit astelivat lannistuneina ulos.

- Eli antaudut, Kobra sanoi Kipparille.

- En ikinä! Kippari sanoi ja yritti käydä Kobran kimppuun, mutta tämä väisti.

- Arvelinkin tälläistä. No, tämä on hauskaa, Kobra sanoi ja otti veitsensä.

- Jos Kippari taistelee, niin taistelemme mekin, Alokas sanoi.

- Ja niin taistelee Mustatähti! yksi Mustatähden pingviineistä huudahti.

Kaikki Mustatähden pingviinit ottivat taisteluasennot.

Mutta sitten se taphtui. Kymmenen pingviiniä hyppäsivät eläintarhaan. Jokaisella oli mustat aurinkolasit.

- Keitä nuo... Kowalski ihmetteli.

- Y.T.T.stä päivää. Te soititte meille, yksi pingviini sanoi.

- Tietenkin! Alokas huudahti.

- Mustatähti, taistoon! Musta Kobra huudahti, ja pingviinit, Mustatähden sotilaat ja Y.T.T. (Yleisen Turvallisuuden Takaajat) alkoivat taistella keskenään. Kippari ja Musta Kobra alkoivat taistella keskenään. He torjuivat iskuja ja iskivät keskenään. Lopulta Kobra kamppasi Kipparin ja otti veitsensä esiin.

- Hyvästi, Kippari! Kobra huudahti ja iski.

Mutta Kippari onnistui väistämään veitsen. Kobra ähähti ja yritti taas. Ja taas. Ja taas.

Joidenkin yritysten jälkeen Kobra otti Kippari kurkusta kiinni, jotta hän ei pystyisi väistämään. Hän nosti veitsensä ja oli iskemässä, kun joku iski veitsen pois.

- Herra Musta Kobra, pidätän teidät, mustalasinen pingviini sanoi.

- Tuskinpa, Kobra sanoi ja potkaisi tämän kauemmas.

Hän otti taistelun tuoksinassa Ricolta pudonneen savupommin vierestään, ja laukaisi sen.

- Kobra karkaa! Lukitkaa uloskäynnit! mustalasinen pingviini huudahti.

Miten siinä kävi? Sen saamme lukea Me commandot- lehdestä.

 

Me commandot

Vaarallinen rikollinen Musta Kobra saatiin kiinni New Yorkin Central Park Zoossa eilen Y.T.T.n ja paikallisten commandojen ansiosta. Hänet viedään nyt Seattlen vankilaan.

”Kobra pakeni kerran, sitä ei tapahdu uudestaan”, vakuuttelee Seattlen vankilajohtaja.

- Vihdoinkin tämä on ohi, Alokas huokaisi lehti kädessään.

- Jep, ja Kobra vankilassa, Kowalskikin huokaisi.

- Kobra pakeni jo kerran, ja voi paeta toisenkin, Kippari huomautti.

- Yksi asia jäi epäselväksi. Oliko se ääni Musta Kobra? Alokas mietti.

- Tietenkin oli. Hän käytti herkkää psykeettäsi hyväkseen, Kowalski sanoi.

- Mutta sanokaa minun sanoneen. Kuulemme Mustasta Kobrasta vielä, Kippari sanoi.

Loppu

 

©2017 Penguinfan - suntuubi.com