Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Lumisota 3

Ilma-Aukon lumisotakoneet kulkivat hyvää matkaa kohti pingviinien tukikohtaa. Lumi narskui robottien jalkojen alla, kun nämä kulkivat kohti pingviinien aitausta.

Pingviinit olivat jo huomanneet tämän, ja Kowalski oli jo miettinyt suunnitelman.

- Kiinnitämme dynamiitin tunnelin kattoon. Ne eivät ole tyhmiä, joten emme saa niitä jäämään alle. Mutta teemme näin: räjäytämme niiden eteen vallin, eivätkä ne pääse jatkamaan.

- Hyväksyn idean. Rico, anna dynamiittia ja teippiä, Kippari sanoi.

Muutamaa minuuttia myöhemmin dynamiitti oli kiinnitetty kattoon, ja seinämä räjäytetty. Pingviinien edessä oli komea kiviryökkiö, joka esti täydellisesti minkään pääsyn ohitse.

- Hyvin toimi. Mitä seuraavaksi? Alokas kysyi.

- Seuraavaksi ne palaavat takaisin, ja... tulevat toista tietä... Kowalski sanoi.

- Hienoa! Saimmepas ne hienosti pysäytettyä! Onnittelut, Kowalski! Kippari sanoi sarkastisesti.

- Mitäs seuraavaksi? Meillä ei ole mitään aavistusta, missä ne ovat, Alokas totesi.

Sitten seinä yhtäkkiä räjähti pingviinien päälle. Kippari, Rico, Kowalski ja Alokas ehtivät kuitenkin syöksyä turvaan, ja näkivät, mitkä sieltä tulivat.

Kymmenen paranneltua robottia tulivat esiin savuavasta tunnelista. Yksi huoamsi Kipparin, ja kuin taikaiskusta muutkin suuntasivat katseensa pingviineihin. Sitten yksi alkoi tulittaa. Kaikki muutkin alkoivat heti sen jälkeen.

Pingviinit joutuivat käyttämään kaiken ketteryytensä, että pääsisivät pakenemaan jotenkin yhtenä kappaleena. Mutta heti näkökantaman päässä Kippari käski Kowalskia antamaan uuden idean.

- Kowalski, idea! hän huusi.

- No, teoriassa ne eivät kestäisi jatkuvaa sarjatulta. Jos Rico antaisi kaikille aseet, ja ampuisimme niiden näkökantaman takaa...

- Hyväksyn idean. Rico, anna Isabella, haluan kunnon pamauksen, Kippari sanoi.

- Mikä on Isabella? Alokas kysyi.

- Isabella on tulen-, veden-, tuulen, aurinkomyskyn-, pommin-, rojun-, pölyn- ja kaiken muunkin kestävä taistelukone. Mukana myös Räjäytä kaikki- ja popkorn-asetus, Kowalski luennoi ylpeänä.

- No, jos se on niin mahtava, miksi emme käyttäneet sitä alusta asti! Alokas hermostui.

- En tiedä. Kowalski, lähetä Isabella, Kippari käski.

Kowalski otti oudonäköisen, piikkijalkaisen pallon, jättimäisen kaukosäätimen, ja alkoi painella nappuloita. Robotti lähti liikkeelle naksuen, ja suuntasi pimeään tunnelliin. 10 sekunnin päästä alkoi kuulumaan räjähdyksiä.

- Isabellassa on protonikanuunat, laseriskimet, ajanvääristin, neutronisalamoijat ja adamantiumkuori. Täydellinen ase, Kowalski sanoi ylpeänä.

Robotti tuli takaisin vahingoittumattomana, ja Kowalski otti sen takaisin varovaisesti. Pingviinit menivät takaisin aitaukseensa, missä robotit yhä taistelivat. Kowalski laittoi Isabellan muistiin tallentuneen videon taistelusta, ja laittoi sen pyörimään. Ensin ruudussa näkyi pimeää tunnelia. Sitten robotti laittoi yökuvauksen päälle, ja siinä näkyi pelkkä pikkurobotti, jota Isabellan protonikanuunat alkoivat moukaroimaan. Pingviinejä oli huijattu!

- Kirottu Ilma-Aukko! Kowalski, mihin ne menivät? Kippari sanoi ärtyneenä.

- Ilmeisesti ne palasivat takaisin, ja tulivat ulos toista kautta. Nyt ne tulevat viemärin kautta takaisin, Kowalski ilmoitti.

- Mennään. Ja Kowalski, kun palaamme, sinä teet Isabellan säädöt uusiksi. Se on kyllä tyhmä! Kippari sanoi, kun pingviinit poistuivat huoneesta.

Viemärissä pingviinit olivat löytäneet robotin  jälkiä mudasta (tai mistä nyt lie).

- Kowalski, nyt hyvä  idea, Kippari käski.

- Ai? Minä kun luulin, että haluat vain huonoja, Kowalski vastasi sarkastisesti. - Meidän pitää mennä Ilma-Aukon päämajaan ja deaktivoida robotit. Käykö? Kowalski ehdotti.

- Käy se. Miehet, nyt mennään huvipuistoon, Kippari sanoi.

Huvipuisto, Ilma-Aukon päämaja. Ilma-Aukko oli pykännyt kasaan koneita, jotka loisivat sarjatuotannon aikaan. Tuotanto tuplaantuisi. Mutta oli ongelmakin. Pingviinit ovat tunkeutuneet ilmanvaihtokanaan. Ja he tulisivat ulos 3... 2... 1... nyt!

Ilmanvaihtoluukku räsähti auki, ja pingviinit loikkasivat siitä taisteluvalmiuteen Ilma-Aukon eteen.

- Kas, hei. Miksi te tänne tulitte. Onko teillä hankaluuksia uusien lumisotakoneiteni kanssa? Ilma-Aukko kysyi ovelana.

- Ei tietenkään! Se oli niin helppoa, että tulimme suoraan tänne, Kippari vastasi hymyillen.

- Vähän kaukaa haettua. No, katsotaan miten pärjäätte. Hyökkäykseen, lumisotakoneeni! Ilma-Aukko huudahti.

Kulman takaa käveli viisi perinteistä lumisotakonetta. Ne tunnistivat pingviinit melkein heti, ja kävivät hyökkäykseen.

Kowalski torjui jääpuikon ja iski jalalla robotin silmään. Silmä ei kuitenkaan mennyt, rikki, ja se tulitti taas jääpallon, joka pakotti Kowalskin etäämmälle.

Kippari taisteli kahta vastaan yhtäaikaa. Toinen oli vasemmalla puolella, toinen oikealla. Toinen iski jääpallolla, ja Kippari hyppäsi sen yli. Jääpallo osui toisen "silmään", ja sokaisi sen.

Ilma-Aukko meni saman kulman taakse, mistä robotitkin olivat tulleet. Hän painoi erästä seinässä olevaa punaista nappia, joka sulki kaikki uloskäynnit. Kippari, Kowalski, Rico ja Alokas jäivät hetkeksi ihmettelemään, mutta he eivät ehtineet sitä kauan tehdä.

Kaksi oli tuhottu, yksi sokaistu, ja kaksi jäljellä. Sokaistu pyöri jossain nurkassa, ja pingviinit olivat saartaneet loput kaksi. Kowalski hyökkäsi toisen kimppuun, ja Rico toisen. Molemmat iskivät silmään. Samassa Kippari ja Alokas ottivat molemmat piikkinuijat, ja kun robotit heilahtivat vähän taaksepäin, molemmat löivät täydellä voimalla takaraivoon. Toinen tuhoutui, sillä isku oli rikkonut sen keskusyksikön, joka vastaanotti tietoja pääkoneelta. Toista se ei täysin tuhonnut, mutta se oli rikkonut sen verran järjestelmiä, että robotti ei pystynyt väistämään, kun Rico pamautti sen jalat rikki. Sitten hän juoksi terminoimaan sokkona olevan robotin.

Kun likainen työ oli tehty, pingviinit alkoivat miettiä, miten sieltä pääsisi, nyt kun ilmakin alkoi viilentyä.

Aivan, huoneen lämpötila oli ennen 19 astetta. Nyt se oli laskenut 12 asteeseen.

- Nyt ymmärrän. Hullu tiedemies aikoo jäädyttää meidät tänne! Kowalski huudahti.

- Ymmärsimme kyllä muutkin. Anna vaihteeksi jotain hyödyllistä tietoa, Kippari sanoi.

Huoneen lämpötila oli laskenut kuuteen asteeseen.

- No, kriittinen piste tulee vasta -35 asteessa. Meillä on hyvin aikaa, Kowalski ilmoitti.

Lämpötila oli laskenut nollaan asteeseen, ja Alokas alkoi hytistä.

- No, Täältä ei ole mitään uloskäyntiä, mutta jos kaivamme oven kohdalta, meillä on mahdollisuus pelastautua.

- Rico, Alokas, te kaivatte. Kowalski, aika ei riitä. Keksi jotain nopeuttamaan meitä, Kippari käski.

- Eihän täällä ole kuin muutama robotin raato, ei niist... hetkinen taisin keksiä, Kowalski sanoi.

- Mitä sinä keksit? Kippari kysyi.

- Roboteissa on tehokas lämmitys, jotta ne selviäisivät talviolosuhteissa. No, siinä on lämmikettä, Kowalski sanoi ja meni tutkimaanh robotteja.

Yhden sisältö oli muhjua, Rico oli ollut asialla. Toisen sisältö oli rikottu lämmittimen kohdalta, se menisi rikki viimeistään nyt. Kolmannen sisältö oli samaa muhjua kuin ensimmäisenkin. Neljänneltä oli vain keskusyksikkö rikki, lämmitysjräjestelmä toimi edelleen. Ja viideskin oli hyvä, jalat olivat vain rikki. Kowalski irroitti molemmista lämmittäjät ja akut, ja laittoi ne Ricon Alokkaan ja Kipparin äärelle, jotka hakkasivat ovea hakuilla.

- Tämä toimii, mutta pitäkää kiirrettä, ne kestävät vain puoli tuntia.

20 minuuttia myöhemmin pingviinit pääsivät oven läpi. He olivat liian kohmeessa ja väsyneitä, jotta voisivat jatkaa. Joten Kippari keskeytti tehtävän, ja he palasivat aitaukseen.

Alokas, Rico ja Kippari olivat onnettomia, Kowalski keskittynyt. Hän askarteli jonkin oudon kapistuksen kanssa, eikä suostunut paljastamaan, mikä se on.

5 minuuttia myöhemmin robottien taisto oli jo lopullaan, ja se oli päättynyt pingviinien  robottien hyväksi. Mutta sitten ne saapuivat. Paljon suuremmat AOST- robotit saapuivat paikalle, ja aloittivat ikimuistoisen, joskin lyhyen taiston.

Ne repivät näiden toisten robottien levyt irti, ja rikkoivat kaikki järjestelmät. Siinä kesti puoli minuuttia. Ne asettuivat ringiksi pingviinien aitauksen ympärille, ja Alokas, Rico ja Kippari astuivat ulos antautuneina.

Sitten Kowalski hyppäsi ulos oudon letkun kanssa, ja ruiskutti jotain outoa, mustaa nestettä robottien päälle nauraen.

Ei vaikutusta. Aluksi Kowalski ihemtteli, hermostui ja lannistui. Hän heitti letkun pois, ja nosti kädet ylös ärtyneenä.

Robotit latasivat. Ne olivat jokaine  tähtäämäss, jääpuikko aseena.

Ensimmäinen ampui. Huti. Kaikki muut ampuivat perässä, mutta kaikki lensivät taas ohitse. Kowalski näytti riemastuneelta, ja Kippari kysyi häneltä:

- Mitä se neste oli?

- Odota hetki. Kohta se alkaa kunnolla vaikuttaa, Kowalski sanoi riemastuneena.

Totta. Jokainen syttyi tuleen vuorollaan. Ne alkoivat panikoida, kieriä maassa, lähtivät ymltyympäriinsä. Jokainen simahti.

- Miksi tuli teki niille niin pahaa, jälkeä? Eihän se päässyt edes sisään koneistoon, Kippari sanoi.

- Noh, Kippari, sanoinhan, että niissä on tehokas lämmitys arktisia olosuhteita varten. Mutta kun kuumuus nousee, lämmittäjä saa oikosulun ja räjähtää. Vaikka koneisto selviäisikin räjähdyksestä, ilma robotin sisällä kylmenee nopeasti, ja koneisto hyytyy. Viimeinen vaihe, eli hyytyminen alkaa... nyt! Kowalski sanoi.

Jokainen tuli sammui. Pahanhajuinen savu robottien yllä hälveni nopeasti, ja Rico vei robotinraadot pois.

Seuraavana päivänä eläintarhassa oli leppoisa tunnelma, ja lumkin oli sulanut pois. Lumisota on päättynyt.

Loppu

 

Juoni: Kippari ja Penguin Kowalski

Kirjoitus: Kippari

 

 

©2017 Penguinfan - suntuubi.com