Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Lumisota

Kippari ja Alokas olivat valmiusasennossa. He olivat pykänneet lumesta suojaisan "bunkkerin". Yhtäkkiä taivas täyttyi lumipalloista. Kinoksen takaa satoi valtavasti lumipalloja.

- Hyökkäys! Viholliskontakti! Kippari huusi.

Alokas toi hänen ulottuvilleen kymmenen lumipalloa.

- Alokas! Valmista lisää! Meillä ei ole paljoa aikaa! Kippari huusi Alokkaale.

Tämä meni pyörittämään lisää lumipalloja. Kippari heitti yhden lumipallon. Ohi meni. Hän ehti ampua toisen, joka meni myös ohi. Pian "vihollisen" tulitus loppui kuin seinään.

- Niiltä taisi loppua ammukset, Kippari tuumi. - Alokas! Ota jäljellä olevat lumipallot! Hyökätään! Kippari huusi.

Alokas keräsi joitain lumipalloja ja seurasi Kipparia, joka liukui suoraan kioksen taakse.

Hän otti lumipallon ja oli juuri heittämässä, kun kinoksen takaa lensi kolme lumipalloa niskaansa. Alokaskin sai viisi tarkasti tähdättyä lumipalloa suoraan päähänsä, minkä johdosta hän pudotti pallonsa maahan.

- Antautukaa, kuului kiven takaa.

Kippari nosti vastahakoisesti siipensä ylös ja Alokas teki samoin. Kiven takaa tulivat Kowalski ja Rico!

- Hah, voitimme taas, Kowalski sanoi.

- Tämä oli vain harjoitus, Kippari muistutti. - Ja sitä paitsi Rico on lyömätön heittäjä, hän jatkoi.

Yhtäkkiä Kipparin niskaan lensi viisi lumipalloa.

- Rico! Jo riittää! Kippari huusi, mutta lumipalloja sateli niskaan yhä ilman mitään taukoa.

- Öh, Kippari, Rico ei heitä niitä, Kowalski sanoi sivusta.

Kippari huomasi silmäkulmastaan, että Kowalski on oikeassa: Rico pysyi hievahtamatta paikoillaan.

- Oli miten oli, lopettakaa tämä! Kippari huusi.

Kowalski, Alokas ja Rico terästäytyivät oitis, "vaihtoivat taisetelumoodiin" ja alkoivat liukua kohti ammuskelijaa. Kippari ei voinut tulla, sillä hän oli jo hautautunut lumeen päätä lukuunottamatta. Tulitus tosin oli jo loppunut, sillä vihollinen, oikea tällä kertaa keskittyi  Alokkaan, Kowalskin ja Ricon pysäyttämiseen, mutta onnistui lähinnä hidastamaan heitä. Tosin yhtäkkiä se alkoi ampumaan jääpuikkoja ja -palloja.

- Vaarallisia kuteja tulossa. Vältelkää osumista etenkin jääpuikkoihin, Kowalski huusi.

Pingviinit menivät pienen lumivallin taakse suojaan.

- Nykyisellä heittovauhdilla se tuhoaa suojamme noin seitsemässä minuutissa, Kowalski tuumi.

Rico ähkäisi pelästyneenä ja samalla hämmentyneenä, Alokas pyörtyi ja Kowalski näytti miettivän (kuten melkein aina).

- Ei jäädä tänne! Siirtykää hyökkäykseen! Liikkenä takaorava! Kowalski sanoi. (Takaorava on yksi pingviinien edistyksellisimmistä liikkeistä).

Pingviinit ottivat valmiusasennon, hyppäsivät vallin yli ja aloittivat liikkeen, mutta Rico sai jääpallosta heti kättelyssä. Alokaskin väisteli nipin napin, mutta Kowalskilla meni paremmin. Ammukset sinkoilivat pienen lumivallin takaa. Kun Kowalski kurkkasi vallin taakse hä näki syypään; erittäin edistyksellinen talviase- kone. Kone näytti pallolta jossa oli paljon erilaisia reikiä joista sinkoili lumipalloja. Siinä oli kaiken lisäksi tähtäyssilmä. Kone liikkui neulamaisten jalkojensa avulla. Kone heitää taas uuden lumipallon ja Alokas onnistui väistämään sen, tosin ammus aiheutti pienen lumivyöryn, johon Alokas jäi jumiin päätä ja siipiä lukuunottamatta.  Kowalski yritti hyökkäystä soolona, mutta jääpuikkojen sade pysäytti hänet lyhyeen. Kone otti tähtäimeensä Alokkaan, joka oli kiinni kuin täi tervassa. Tilanne näytti jo pahalta, mutta sitten yhtäkkiä Kippari tuli kulman takaa ja iski löytämällään jääpallolla koneen tästäysmekanismin hajalle. Se alkoi ampua joka suuntaan yrittäen osua kohteeseensq summanmutikassa. Ricokin oli jo toipunut ja antoi Kipparille ja itselleen kilvet ja moukarit. He lähestyivät konetta siksak- liikkeillä. Eikä kone osunut kuin muutamilla, helposti torjuttavilla palloilla. Kippari ja Rico olivat nyt koneen päällä ja moukaroivat sitä parhaillaan. Kone oli vahvaaa tekoa, mutta alkoi mennä vähitellen tilttiin. Se alkoi huojua ja säristä. Lumipalloja sinkoili yhä harvempaan tahtiin ja koneelle näytti olevan olevan yhä vaikeampaa pysyä pystyssä. Lopulta kone kaatui maahan ja sammui lopullisesti. Kippari ja Rico auttoivat muut pois ja raahasivat koneen tukikohtaansa. Tukikohdassa Kowalski alkaa tutkia robottia. Parin tunnin tutkimustren jälkeen hän kertoi Kipparille, mitä oli saanut selville.

- Se on arktisiin olosuhteisiin kehitetty taistelukone. Se ei toimi itsenäisesti, vaan on yhteydessä jonkinlaiseen tekoälyyn, vaikka siinä on keskusyksikkö, johon samainen tekoäly lähettää tietoja. Se tunnistaa kohteensa ruumiinlämmön ja muodon perusteella. Lisäksi siinä on raudasta tehty kuori. Robotti itse toimii kolme päivää kestävällä patterilla, hän säesti.

- Hmm, hyvä. Alokas, arkistoi tuo tieto. Kowalski, selvitä mistä se on lähtöisin ja Rico, selvitä sen puolustuksen heikot kohdat, Kippari käski.

Alokas alkoi kirjoittamaan Kowalskin kertomaa muistiin, Kowalski taas irrotti sen keskusyksikön jha alkoi analisoimaan sen tietoja ja Rico alkoi tekemään sen kuoriosasta kopiota. Jonkin ajan päästä Kowalski onnistui paikantamaan kyseisen tekoälyn, Rico sai kopionsa valmiiksi ja Alokas sai raportin arkistoitua.

- Kowalski, tulkkaa minulle mitä Rico sanoo, Kippari käski.

Kowalski alkoi tulkaamaan samaan aikaan kuin Rico ähisi jotain outoa:

- Rico sanoo, että jos tuhoamme tähtäysmekanismin, niin se pitäisi olla helppo kohde, Kowalski tulkkasi.

- Hmm, kuulostaa hyvältä, Kippari mietti.- Kowalski, missä se tekoäly on?

- Huvipuistossa.

- Alokas valmista rakettireput. Lähdetään huvipuistoon, Kippari sanoi myhäillen.

Myöhemmin pingviinit lähtivät rakettirepuillaan (katso jaksot "Voitto tai ei mitään" ja "Tohtori Ilma-Aukon kosto") kohti huvipuistoa. Perillä pingviinit tunkeutuivat ilmanvaihtokanavien avulla Ilma-Aukon tukikohtaan. Kaikki siellä oli entisellään paitsi yhtä konetta. Koska ketään ei näkynyt, pingviinit menivät katsomaan konetta. Näytöllä näkyi vain varastohuone joka oli täynnä punaisia pisteitä. Vasemmassa yläkulmassa näkyi luku 200. Oikeassa yläkulmassa taas ei lukenut mitään. Kowalski ei tiennyt mitä tehdä, vaan katsoi edessään olevaa nappulaviidakkoa.

- Mikä tässä on mikäkin? Mitä painan? Miksi painan? Kowalski vaikerteli.

Lopulta hän rohkaisi mielens ja painoi yhtä nappia. Kone alkoi surisemaan ja oikeaan yläkulmaan alkoi ilmestyä tekstiä aivan kuin koodikieltä. Samassa varastohuoneen punaiset pisteet alkoivat liikkua. Lattiasta nousi eräänlaisia muureja ja tekstiä ilmestyi yhä lisää oikeaan yläkulmaan. Varastohuoneen suunnalta alkoi kuulua kävelemisen ääniä. Sieltä tuli kymmenen robottia ja Ilma-Aukko.

- Tervehdys, pingviinit, Ilma-Aukko myhäili.

- No terve, Kippari myhäili vuorostaan.

- No, riittää, arvaatteko, miksi tein tämän.

- Samasta syystä kuin ennenkin, Alokas sanoi tylsistyneenä.

- Niin, näillä roboteilla minä valtaan eläintarhan ja koko keskuspuiston. Sen minä valjastan uusien robottien tekemiseen. Sitten pikku hiljaa valloitan lisää maata ja lisää maata kunnes omistan koko New Yorkin! Sitten otan sieltä edistyksellistä teknologiaa, parantelen robottejani ja valtaan niillä koko maailman!

- Ei toimi. Kyllä virkavalta huomaa, jos yli sata robottia lähtevät huvipuistosta kohti eläintarhaa, Kippari sanoi.

- Niin, me estetään se, Alokas huikkasi.

- Tuskinpa, Ilma-Aukko sanoi ivallisena.

Hän otti eräänlaisen rannekkeen ja painoi sen nappia. Robotit tuijottivat pingviinejä ja tekoäly- koneen näytölle ilmestyi kuvaa heistä. Näytön tausta oli sinertävä, mutta pingviinit hehkuivat siinä punaisina. Oikeaan yläkulmaan vieri tekstia vinhaa vauhtia ja näytöllä alkoi vilkkua sana "hyökkäys".  Varastosta tunki koko ajan lisää robotteja, jotka asettuivat järjestelmällisesti riviin. Jokainen pysähtyi omalle paikallensa. Ja sitten se alkoi: robotit siirtyivät muurien taakse suojaan osa niistä suojasi tekoälyä. Pingviinit ottivat valmiusasennon ja valmistautuivat hyökkäykseen. Muurien takaa alkoi tulla jääpuikkosadetta ja tekoälyn suunnalta valtavia jääpalloja. Kowalski kirjoitti lehtiöönsä ja tutki robottien liikkeitä samalla kun hän väisteli robottien jatkuvaa sarjatulta. Näytöllä näkyi nyt vain yläkulmassa ollutta tekstiä joka lisääntyi koko ajan. Äkkiä Kowalski huomasi sen:

- Ne yrittävät piirittää meidät! hän huusi.

Pingviinit yrittivät päästä vapaiksi, mutta robottien saartorengas oli liian tiivis. Ne lähestyivät ja ampuivat. Pingviineillä ei oikein ollut hyökkäysmahdollisuutta. Yhtäkkiä Alokas huomasi heidän yllään roikkuvan tangon. Pingviinit hyppäsivät, tarrasivat tankoon ja hyppäsivät saartorenkaan läpi. Ilma-Aukko raivostui ja alkoi huutamaan:

- Kimppuun robotit! Ja tietokone, aloita operaatio "New York".

Vasemassa yläkulmassa oleva luku nousi kymmenessä sekunnissa neljäänsataan ja oikeaan yläkulmaan ilmestyi ainoa ymmärrettävä teksti; Operaatio New York. Pingviinit saivat peräänsä viisikymmentä robottia ja loput suuntasivat salakäytävälle. Pingviinit veivät robotteja luolaan joka vei ylös he odottivat, että kaikki robotit tulisivat sinne. Kun kaikki olivat siellä, Rico antoi dynamiitin sekä Kipparille, Alokkaalle, Kowalskille ja itselleen. He hiettivät TNT:et huoneen kattoon juuri kun ne olivat räjähtämässä. Ja niin katto romahti robottien niskaan. Vain muutama selvisi, mutta puolen tunnin taistelun jälkeen nekin olivat romua.

Tukikohdassa pinghviinit miettivät seuraavaa siirtoa.

- Milloin ne robotit oikein tulee tänne? Kippari mietti.

- Koska alueella on paljon metrokäytäviä, tunnelin pitää mutkitella, Alokas huomautti.

- Arviolta kaksi tuntia, Kowalski totesi synkkänä.

- Meidän pitää evakoida eläintarha kahden tunnin aikana, Kippari mietti.

- Ei kukaan ole koskaan uskonut Ilma-Aukkoon ja tämän yrityksiin vallata maailma, Alokas kertoi.

- Entäs seuraava vaihoehto? Mistä ne voisi tulla tänne? Kippari kysyi.

- Loogisinta olisi uloskäynti. Kukaan ei pääse pakoon, Kowalski tuumi.

- Aivan, Alokaskin innostui.

- Miehet, julistan hätätilan. Alokas, käske kaikkia pakenemaan eläintarhasta. Rico varustuket. Kowalski, etsi se tunneli. Minä piilotan muut aseet ja varustukset. Tästä alkaa operaatio "viimeiseen pisaraan".

Alokas sai lopulta eläimet ulos käyttämällä tarinaa jättimäisestä lentävästä miekkavalasta joka lentää taivaalla.

Pingviinien evakointisäännöt:

  • Mukaan vain välttämättömin
  • Hakeutukaa suojaisille alueille evakoitavan alueen ulkopuolella
  • Pysykää poissa evakoitavalta alueelta, kunnes toisin määrätään.
  • Nopeaa liikettä

Kowalski löysi valtavan tunnelin joka aukesi oikealla koodilla. Sillä aikaa Kippari oli lukinnut heidän tukikohtansa ja piilottanut aseet ja välineet. He menivät sisään tunnelistä joka oli lentokonehallin korkuinen  ja levyinen. Taskulamput valaisivat mustia alueita. Yhtäkkiä syttyi sähkövalo ja kaukaa kuului askelia. Kuin satoja valtavia muurhaisia rymistelisi.

- Kowalski, kuinka kaukana ne on, Kippari kysyi.

- Noin neljän kilometrin päässä, Kowalski raportoi.

- Rico, hoida meille kaikki mahdolliset räjähteet, Kippari sanoi.

Rico antoi Kipparille niin paljon pommeja, että niillä oli täyttänyt  huoneenkin. Kippari kiinnitytti ne kattoon teipillä ja otti kaukosäätimen esiin. Siinä oli vain yksi nappi. Nappi, joka räjäytti koko pommisatsin. Robotit alkoivat jo näkyä kaukana. Jännitys tiivistyi ilmassa.

- Menkää pojat. Minä räjöytän kaikki pommit, Kippari sanoi.

- Mutta Kippari, sinäkin jäät alle, Alokas huomautti.

- Tiedän, mutta kaukosäätimen signaali ei kanna kauas. Menkää, Kippari sanoi.

Pingviinit epäröivät hetken, mutta lähtivät lopulta. Robotit tähtäsivät Kippariin, joka myhäili hetken aikaa. Sitten hän painoi. Alokas, Kowalski ja Rico olivat jo suuaukolla, kun he kuulivat valtavaa ryminää tunnelin suunnalta.

Oli kulunut jo kaksi päivää, kun Alokas, Rico ja Kowalski täyttivät tehtäväraporttia. Siinä luki seuraavasti: Ilma-aukko oli tehnyt varallisia lumiampujia, joiden oli tarkoitus vallata eläintarha ja siten koko maailma. Onnistuimme estämään sen, mutta vain Kipparin uhrauksella. Olemme miettineet, että jos Kippari ei löydy viikon kuluessa, nimitämme jonkun meistä uuden ryhmänjohtajan yksikköömme.

Kuuden päivän jälkeen Alokas oli jo kirjottanut viestin, jossa sanottiin Kipparin olevan lopullisesdti mennyttä, mutta noin keskipäivällä Alice (eläintarhan valvoja) toi Kipparin takaisin ruhjeilla, mutta elossa!

- Kippari, miten sinä pääsit sieltä? Alokas ihmetteli.

- Helposti. Menin suojaan yhden robotin kuoriosan alle, robottien raadoista tehdyn lapion avulla pääsin pinnalle. Sieltä lähdin parhaani mukaan kohti eläintarhaan. Alice löysi minut eläintarhan porteilla, vei lääkärille ja nyt olen taas täällä.

Mutta huvipuistossa, tohtori Ilma-Aukon tukikohdassa, Ilma-Aukko oli jo palkannut valtavan ryhmän äyriäisiä korjaamaan vaurioita. Hän itse loi valtavaa rapua, jonka toinen saksi oli kokonaan kromia, sekä mietti uutta suunnitelmaa. Lopulta hän keksi sen; palava vanne. Ja tietysti täytyy olla henkivakuutus.

Miten Ilma-Aukko panee suunnitelmansa toteen. Se nähdään jaksossa "Tohtori Ilma-Aukon kosto" (normaali Madagascatrin pingviinit- televisiosarjan jakso).

LOPPU

 

©2018 Penguinfan - suntuubi.com